Eilen käytiin viettämässä aamupäivä eläinlääkärillä. Steriloitiin Turkkis ja otettiin samalla näyte Hannes Lohen DNA-geenipankkiin. Epilepsiatutkimukseen annoin tästä näytteen ja tarkemmin kotona sivuja ( http://www.koirangeenit.fi/ ) katsellessani huomasin toisenkin tutkimuksen mihin voi käyttää myös näytettä, aussieita haetaan myös ääniarkuus-tutkimukseen. Joten täytän lippulappuset jälkeenpäin ja lähetän vielä perään. Leikkaus meni hyvin, vaikka alkuun kuulemma oli hieman ongelmia hengityksen kanssa! Kyllä pelästytti, mutta sitkeästi tuo tuossa vieressä vielä tuhisee. Eilinen iltapäivä meni Turkkiksella nukkuessa ja pieniä kipeitä askelia ottaessa. Kauluria en laittanut kun yötä vasten, mutta eihän se pysynyt minuuttiakaan päässä. Ei vaikka yritin tehdä siitä kivan nameilla ja mielellään se antoikin laittaa päähän, mutta kun hetken oli, niin Turkkis tuli kerjäämään ruokaa ilman kauluria. Taiteilin sitten omasta t-paidasta bodyn Turkkikselle ja se pysyy päällä, eikä tunnu haittaavan mitenkään. Hyvä juttu.Pihalla ollaan nyt käyty kävelemässä, todella pieniä hetkiä. Turkkis tulee hyvin jonkun matkaa hihnassa ja sitten pitää käydä istumaan, ilmeisesti kävely vielä sattuu. Kuitenkin hyvin on saanut pissat tehtyä, kakkaa vielä odotellaan.Tanekin oli mukana ja osallistui myös luovuttamalla verta Hannes Lohen tutkimukseen. Lääkäri kovasti kehui, ettei ole ikinä nähnyt että koira tulisi noin innokkaasti antamaan verta! Tane nimittäin meni taas täydellä höngällä kun "kivakivakiva, ihmisiä, rapsutuksia!!!" Samalla otettiin 1-v. rokotukset. Piikkiä tuli oikein urakalla meidän poppoolle.. Nyt pidämme Turkkiksen kanssa hiljaista ja mahdollisimman rauhallista eloa kuukauden verran ja parantelemme haavaa. Tanen kanssa jatkamme touhua normaalisti.
Hommaa on riittänyt ja netissä luuhaaminen on hurjasti vähentynyt. Remontti on miltei valmis, ja asiat alkaa olla mallillaan.Turkkis steriloidaan nyt ensi viikolla. Sain vihdoin ja viimein ajan varattua, ja vieläpä sillä lailla, että minulla on vapaat siihen perään niin voin "vahtia" parantumista. Agi on nyt hieman jäänyt, ei olla ehditty kamalasti treenaamaan. Huomaan kyllä Turkkiksessa että tekemistä se kaipaa, mutta ei siitä oikein muuhun ole kuin agiin. Tottis ei jaksa kiinnostaa tarpeeksi (ei jaksa keskittyä kauaa), jälkeä se ei ole hiffannut ollenkaan, joten jäljelle jää asiat joita se rakastaa eli juokseminen ja agility. Juoksemaan en itse pysty, joten pallon heittely on hoitanut tämän homman. Ja se on kyllä näkynyt mahan koossa.. Siis Turkkiksen. Hieman on kiloja tullut lisää, mutta aika hyvin ollaan saatu ne jo tiputettua pois.Tanen kanssa ollaan edistytty paljon hihnakäytöksessä ja yleisessä hallinnassa. Nyt ollaan jopa ohitettu koirakko ilman hihnaa hienosti. Tosin siinä oli apuna räminäpurkit, mutta ei hirveästi tarvinnut "rämistellä". Tottista ollaan otettu Taunon kanssa. Hienosti alkaa toimimaan kyllä!
Nyt ollaan miltei kuukausi asuttu omassa talossa! Remonttia tehty kuin heikkopäiset, ja pikkuhiljaa alkaa olla jo hyvällä mallilla. Tapettia revitty ja kirottu kun edellinen asukas on laittanut pesunkestävää tapettia. Sehän ei millään meinaa irrota! Keittiö saadaan muutaman viikon sisään ja sitten saa oikeasti jo tavarat paikoilleen. Huh, viimeinkin..Koirat on aika hyvin sopeutunut muuttoon. Turkkis on meidän kanssa jo muutamaan otteeseen muuttanutkin, joten sille tuttua puuhaa. Tane vaelteli muutaman ensimmäisen yön ja sen jälkeen rauhoittui. Pihaa on täällä riittävästi, nurmikkoa ajetaan yli 3 tuntia, joten koirilla olisi tilaa temmeltää. Pihaa ei ole vielä aidattu, mutta se tullaan tekemään, kunhan saadaan talo sisältä valmiiksi. Tanea en uskalla vielä laskea päivittäin vapaaksi pihalle, luoksetulo ei aina ole niin varmaa ja naapurustossa on koiria. Pihasta tuleekin mieleen, meillä on oma pihasiili! Miltei joka ilta takapihalla ja terassilla rapsuttelee siili, mitä koirat ensimmäisinä öinä haukkui ja rähjäsi. Nyttemmin ollaan koko sakki jo siihen totuttu.. Tosin, yksi yö meidän takapihalla juoksi HIRVI! Kamalalla rytinällä suurikokoinen uroshirvi temmelsi pihan läpi. Koirat nosti sellaisen metelin, etten uskonut että minun koirista voi sellaista ääntä lähteä! Onneksi ei enää toiste ole näkynyt..Koirien kanssa touhuilut on jäänyt nyt oikeastaan aika vähälle.. Hirveästi en ole ehtinyt harrastamaan, mutta jotakin pientä olen yrittänyt tehdä päivittäin, tottista pihalla tai muuta. Jälkeä en ole päässyt/ehtinyt tallaamaan oikeastaan yhtään nyt, Turkkiksen kanssa nyt ryhdistäydyttiin ja käytiin tällä viikolla agissa heittämässä treenejä. Edelleenkin minä vaan kävelen ja Turkkis haluaisi mennä kovaa! Jalka ei siis vielä juoksua kestä.
